Brasilianterrieri

Yleisvaikutelma

Keskikokoa. Solakka ja tasapainoinen koira, jolla on kiinteä, mutta ei liian raskas rakenne. Neliömäisessä rungossa on kaartuvat linjat.

Ulkonäkö

Koko: Urokset 35–40 cm, Nartut 33–38 cm

Karvapeite: Sileä ja lyhyt.

Väritys: Vallitseva pohjaväri on valkoinen, jossa on mustia, sinisiä, ruskeita tai isabellanvärisiä laikkuja. Seuraavien tyypillisten ja rodunomaisten värimerkkien tulee aina esiintyä: punaruskeat merkit silmien yläpuolella, kuonon kummallakin sivulla sekä korvien reunoissa ja sisäpuolella. Näitä punaruskeita merkkejä voi olla muuallakin rungossa valkoisen ja värialueiden välissä. Päässä ja korvissa tulee aina olla mustaa, sinistä, ruskeaa tai isabellanväriä; päässä voi olla valkoinen läsi ja mahdollisimman symmetriset valkoiset merkit mieluiten otsassa ja kuonon sivuilla.

Pää: Ylhäältä katsottuna kolmionmuotoinen, kallon takaosasta leveä ja kapenee selvästi silmistä lähtien kohti kirsua. Korvat ovat kaukana toisistaan. Sivulta katsottuna kuonon ylälinja nousee kevyesti kirsun kärjestä otsapengertä kohti, selvemmin silmien välistä ja kallo kaartuu hieman kohti niskakyhmyä.

Silmät: Sijoittuneet niskakyhmyn ja kirsun puoliväliin, kaukana toisistaan, silmien ulkokulmien välinen etäisyys on sama kuin etäisyys silmän ulkokulmasta

Korvat: Kiinnittyneet kallon sivuille samalle linjalle silmien kanssa ja kauas toisistaan korostaen kallon leveyttä. Korvat ovat kolmionmuotoiset, teräväkärkiset ja asennoltaan puolipystyt, korvan kärki on taittunut kohti silmän ulkokulmaa.

Häntä: Luonnostaan töpö tai täysimittainen, ei kintereen alapuolelle ulottuva. Vahva ja matalalle kiinnittynyt. Täysimittainen häntä on asennoltaan hieman ylä-viistoon kaartuva mutta ei kierry selän päälle.

Luonne

Vilkas, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja lempeä tuttuja kohtaan, vieraita kohtaan pidättyväinen.

Historia ja käyttötarkoitus

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa monet nuoret brasilialaiset opiskelivat eurooppalaisissa yliopistoissa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret avioituivat ulkomailla, ja kun he palasivat perheineen kotimaatiloilleen, heidän vaimonsa toivat mukanaan pieniä terrierityyppisiä koiria. Pienet koirat sopeutuivat maatilan elämään ja risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana. Kaupungistumisen edetessä suuret kasvukeskukset alkoivat houkutella maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Silloin nämä koirat joutuivat kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.

Brasiliassa brasilianterrierejä käytettiin pienriistan metsästykseen sekä vahti- ja seurakoirana.